Jerusalemin
tanssissa musiikki tulee
olemaan muun muassa sekoitus virsiä ja työväenlauluja. Harjoituksissa on improvisoitu
koemielessä myös pätkiä viihde- ja popmusiikista, mutta niiden suhteen
lopullinen valinta on vielä auki. Nätyn näyttelijäntyön musiikin lehtori Arla
Salo-Pursiainen työstää parhaillaan ohjaajan ja koreografin valitsemia lauluja esitykseen.
Yleisesti ottaen Arlan työnkuvaan Nätyllä kuuluu musiikin opetus, jossa
lähtökohtana ovat näyttelijäntyön tarpeet ja odotukset. Opetus koostuu niin
yksilö-, pienryhmä- kuin kuorolaulutunneista sekä erilaisiin instrumentteihin
tutustumisesta ja niiden soittamiseen aktivoimisesta. Produktioiden yhteydessä
Arla vastaa puolestaan sävellyksistä tai valmiiden laulujen sovituksesta
näytelmän maailmaan. Laulut harjoitellaan
ensin puhtaiksi, minkä jälkeen ne työstetään kohtausten vaatimusten mukaisiksi
yhdessä opiskelijoiden ja muun työryhmän kanssa.
Arlan mukaan musiikilla on aina dramaturginen
funktio, jos sitä käytetään näytelmässä. Musiikki vahvistaa, laajentaa ja
tarkentaa kohtauksien tunnelmaa. Se on samalla myös kanava ihmisen
tunnemuistiin. Parhaimmillaan musiikki nostaa tunnelman näyttämöllä voimakkaaksi
energiaksi, joka saavuttaa katsojankin sydämen. Toisinaan se voi myös pyrkiä
provokaatioon, jolloin tarkoitus ei olekaan miellyttää. Jerusalemin tanssissa musiikin osalta voisi kysyä esimerkiksi,
miten mahdollinen viihdemusiikki sekä poliittiset työväenlaulut saadaan
istumaan samaan riviin virsien kanssa, ja mitä se nostaa esiin näytelmän
sisällöstä.
Suhteessa näytelmätekstiin, musiikillisen linjan
hajanaisuuden voi nähdä korostavan tekstin temaattista sisältöä ideologiaan tai
arvomaailmaan liittyvän suunnan katoamisesta. Teksti vihjaa paikoin kommunismin,
fasismin sekä uskontoon liittyvän yhteisöllisen kurin teemoihin. Aatteet
lupaavat tietysti parempaa tulevaisuutta, mutta tekstissä ne vaikuttavat tarjonneen yhteisölle vain pettymyksiä. Näytelmän
henkilöt elävät ristipaineessa ”maan ja taivaan puristuksessa”. Uskonnon, ideologioiden
tai politiikan sijaan suuntaa aletaan etsiä sekavasta yhdistelmästä haaveita,
mielenkuohua ja seksuaalisuutta. Lopullisena pelastuksena toimii myyttinen
mielikuva kristalliarkista, jonka odotetaan kuljettavan pohjoiset jäsenensä
Palestiinan lämpimään. Vastakohtaisuudet ja ristiriitaisuudet nousevat esiin
niin tekstin teemoissa kuin musiikillisessa linjassakin.
P.s.
Teatteriesityksessä
merkitykset muodostuvat tekstin analyysin sijaan henkilöhahmojen välisistä
ruumiillistetuista suhteista. Katsoja lukee näyttämöltä elävää toimintaa, joka
osoittaa henkilöhahmojen vuorovaikutussuhteita ja niissä tapahtuvia muutoksia. Tekstien
sovittaminen näyttämölle on eräänlaista rivien välien elävöittämistä, ja siksi
draamatekstit ovat myös näyttämöllisesti aina uudelleen tulkittavissa. Näitä
tulkintoja ja tunnelmia voidaan vahvistaa myös musiikillisesti.
Katsojaa
voidaan kenties usuttaa lukemaan esitystä samalla tavoin rivien välistä
pirstaloimalla esitysrakennetta. Rakenteeltaan pirstaleista esitystä on vaikea seurata
näytelmätekstissä olevaa juonta representoivana kokonaisuutena. Esitys
näyttäytyy se sijaan presentaationa, johon liittyy kiinteästi esitystilanteen
senhetkisten olosuhteiden ja vuorovaikutuksen havainnoiminen osana esityksen
estetiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti