VII viikko: Lähtöviivalla

Vuorossa on viimeinen viikko ennen perjantain ensi-iltaa. Alun tekstipino on alkanut jäsentyä ja tiivistyä eri kohtauksissa eläviksi jännitteiksi. Samalla henkilöhahmot ovat pyöristyneet litteistä kirjaimista olennoiksi, joilla on oma syvyytensä ja kehityskaarensa. Ensi-iltaviikon tohinassa jännitteisiä kohtauksia alkaa näkyä väistämättä myös työhön liittyen. Yksi näytelmän kohtaus on maanantaina vielä kokonaan harjoittelematta, vaikka ensimmäinen ennakkonäytös TeaK:n opiskelijoille odottaa keskiviikkona. Sisällöllisiä tiivistyksiä on myös tehtävä, joten toiminta ja repliikit vaihtavat paikkaa tuon tuostakin.

Ohjaajan näkökulmasta kaikille kohtauksille on edelleen maltettava antaa niiden vaatima aika kokonaiskuvan kirkastamiseksi. Ainoastaan keskittymällä yksittäisissä kohtauksissa käsillä oleviin tilanteisiin ja niissä valitseviin olosuhteisiin, löytyvät avaimet myös seuraaviin kohtauksiin. Harppoa ei voi, sillä siten sisällölliset epämääräisyydet vain kasautuvat. Näyttelijäopiskelijat haluaisivat kuitenkin harjoitella esitystä mahdollisimman pian kokonaisuutena. Joihinkin pysyviin ja turvallisiin raameihin olisi päästävä, jotta aikaa jäisi myös oman hahmon syventämiseen ja tutkimiseen sovituissa olosuhteissa. Ilmassa väreilee malttamaton odotus.

Opiskelijoita ja produktiota ajatellen Jerusalemin tanssin keskeinen pedagoginen tavoite on ollut työskentelyprosessin henkilökohtaisuus. Henkilökohtaisen vastuun myötä kasvavat myös suorituspaineet, jotka nostattavat ensi-illan lähetessä ymmärrettävästi tunteet pintaan. Tunteiden kanssa ollaan muutenkin väistämättä kosketuksissa, sillä teatteri on taiteena inhimillisen toiminnan taustalla olevien kokemusten ja tuntemusten tutkimista ja syventämistä. Näyttämöllä nähtäviä ratkaisuja ei ole tarkoitus perustella ainoastaan järjellä, vaan toiminta on nimenomaan koettava omakohtaisesti merkittäväksi ja myös intuitiivisesti oikeaksi. Aidon kiinnostuksen ja intuition avulla syntyvät sisällöt ja hahmot laajentuvat moniulotteisiksi, jolloin ne alkavat usein askarruttaa ja puhutella myös katsojaa.

Ensi-iltaviikon paineiden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että esitys ei koskaan ole valmis harjoitusprosessin loputtua. Esitystapahtuma todellistuu vasta, kun katsojat saapuvat paikalle. Liikkuvia palikoita tulee edelleenkin olemaan esityskauden loppuun asti, sillä tapahtumahetkellä syntyvää vuorovaikutusta, katsojien senhetkisiä asenteita ja reaktioita ei voida ennakoida. Harjoitusprosessi on vasta eväiden pakkaamista. Varsinainen matka alkaa ensi-illasta.  

Kuva: Petri Kangas

P.s. 

Keskiviikon ennakkonäytös teki prosessille terää. Katsomossa istuivat TeaKin ohjauksen, käsikirjoituksen ja dramaturgian opiskelijat sekä näyttelijäntyön kolmas vuosikurssi. Vieraat olivat Jerusalemin tanssista hyvin vaikuttuneita, ja esityksen jälkeistä keskustelua käytiin pitkään. TeaKin vierailu liittyi Nätyn kandidaattiohjelmaan kuuluvaan kurssiin, jossa valmistellaan kotimainen kantaesitys yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston kanssa. Yksi tuotoksista tullaan esittämään Montussa huhtikuussa 2014. Käsikirjoitus tulee olemaan Antti Lehtisen käsialaa, ohjauksesta vastaa puolestaan Antti Haikkala.